Pieni pakkomielteeni (miten niin pieni??) Tarun nukkeihin saa ihmisen tekemään kaikenlaista...suorastaan kerjäämään. Kerjuupostini tuloksena saan pidellä vapisevissa räppäkäpälissäni maailman varmaan suloisinta nukkea, minkä olen koskaan nähnyt!!
Tyttäreni antoivat nukelle nimen Helmi, koska....se on kuin helmi :)
Pikku-Helmi on varmaan kipaissut isonsiskonsa vaatekaapille, kun hihat ovat ihan liian pitkät ja juostessa helmoihin kompastuu...
Kyllä tässä voisi olla äiti Anna Sofia ja tytär Pikku-Helmi Ruusuvuoren Kartanoon, eikö?
4 kommenttia:
Ihania nuo Tarun nuket ovat. Elävän ja aidon oloisia, ettei niitä nukeiksi ees voi kutsua :)
Moi, Itsekin hankin juuri tuon pikkuruisen tyttönuken vähän aikaa sitten ja olen aivan ihastuksissa sen kauneudesta ja herkkyydestä. Tuo vanhempi nainen on myös tosi kaunis.
Hyvät nukkevalinnat olet tehnyt ;o) hihii.
Kauniita ovat! Noilla ei kyllä mahda lasten uskaltaa antaa leikkiä, etteivät vain mene rikki ;D
Samaa mieltä Anjan kanssa, että ihan yliluonnollisen aidon näköisiä nukkeja nämä Tarun nuket! Nimikin kuulostaa suloiselta :)
Lähetä kommentti