Koko vapun aikana en saanut minkäänlaista miniä aikaiseksi. Aika tehokkaasti sen esti kauniit ulkoiluilmat...haravointia ja silleen...sitten olen lasten leikkimökkiä kunnostanut. Tähän asti se on oikeastaan ollut milloin sissipäämaja, asevarasto, korsu tai jokin muu vastaava sodankäynnin kannalta keskeinen rakennus. Luulen että nyt 17- ja 15-vuotiaat poikani ovat jättäneet sotaleikit taakseen ja leikkimökki saa olla rauhassa Huvikummun, mummolan maalla ja tildamaisuuden suloinen sekamelska nukkeleikkeineen ja helloineen päivineen (paitsi että vähän kyllä Tarzania oli havaittavissa...)
On se tää elo leikkiä vaan, totesi naapurin pikkulikka äidilleen...hauskinta tässä on se että tyttö oli tuumannut minusta näin: "Tuo naapurin Auliinan elo on pelkkää leikkiä, kun se eka leikkii päivän niiden hoitolasten kaa, sit se leikkii omien lasten kaa, sit se vaan leikkii nukkekodeilla illat pitkät." Niinpä :)
4 kommenttia:
Just... sitähän tämä elämä on: yhtä suurta leikkiä ;o)
Ihasti sanottu! Minä olsin tuollaisesta maininnasta kyllä tosi otettu!
Voi juku mikä matskupaketti! Noista tekee vaikka mitä! Lapset on kyllä mainioita. Meillä muuten pyörii nyt täällä oma nukkekotikerho ja Heli on mukana, taidatte olla taavanneet siellä samoissa merkeissä. Kesän päälle ois kyllä kiva kokoontua jossain yhdessä koko meidän molempien poppoot. Joko siellä päin tai täällä... Ja ihan sama kerhoillaanko vai kahvitellaanko vain :D Ainakin meillä tais olla joskus puhettakerhossa, että ois kiva tavata. Mitäs siellä sinä ja muut ootte mieltä?
Voi, laitatko kuvia rempatusta leikkimökistä? Meilläkin nimittäin tuolla pihalla odottaa yksi mökkiksen raakile, jolle pitäis tehdä jotain..
Yst. terv. nimim: "Laitaitsitsä, etsä laittaisitsä?" ;)
Lähetä kommentti