Tapahtuipa toukokuisena iltana...

-Liiisaaaa, Liiisaaa, leikitäänkö? kuului Pikku-Helmin ääni jostain päin Kartanoa. -Juu, leikitään vaan, vastasi Liisa rapsutellen Sirkkua, joka asiaintilaan tyytyväisenä röhnötteli Liisan kainalossa. -Mitä leikitään?



-Ompa vaikea arvata, hymähti sohvalta Kerstin arvaten pikkulikkojen aikeet, -Taidankin tästä lähteä muualle lueskelemaan...tässä mitään rauhaa enää saa...

-Saa etsiä!!
-Tosi vaikeaa sut on löytääkki, mähän istuin tässä vieressä koko ajan kun menit sinne pöydän alle!!

-No, höh. Sun vuoros sitten mennä piiloon. Mä odotan tässä, huuda sitten ku saa tulla.

-Mihin se Liisa...otampas tuosta mollan ja nallen kainaloon...peittoa päälle...mehän ollaan kuin majassa! Niinku se risumaja jonka Bror teki...lalaalaaa...hohhoijaa...lallal...huoh...

-Priitu!! Sano Helmille etten enää kyllä ala, olen odottanut jo vaikka kuinka kauan eikä se tuu!!!!

-Helmi, kiusaatkos siskoasi tahallaan? Helmi? Helmi?

-Voi Helmi, tulikos sulle väsy?...koetahan herätä...mennään omaan sänkyyn jo nukkumaan...pisulle ja pesulle nyt....Helmi...pikkuinen...herää...