Tuolin tarina

Mun mielestäni Carl Larsson on yksi maailmankaikkeuden parhaista taiteilijoista. Omistan muutaman hänen tuotannostaan tehtyä kirjaa, ja erään kirjan kansikuvassa on ihana Bellman-tuoli sinivalkoraidallisine verhoiluineen...

Halusin sitten kokeilla, osaisinko tehdä samanmoista tuolia...ekaksi piirretään kaavoja..

Sitten pähkäillään, pyöritellään ja kokeillaan ensin kaavojen toimivuutta rakentamalla pahvituoli.

Kaavoja muokataan, fiksataan mokat ja uskaltaudutaan sahailemaan jopa jo puutakin...

Sitten jo taputetaan itseä olkapäälle tyytyväisenä siitä, että tässähän saatetaan jopa onnistua!!

Valmis tuoli kököttää tulevassa lastenkamarissa.

Tuoli onnistui!!! Tuon verhoilun kanssa tuli moka, mutta kolme uutta tuolia jo odottaa pöydänkulmalla, joten korjataan vika seuraavissa versioissa. Ai että mä olen hyvä :D :D :D

(kukapa sen hännän nostaa, ellei kissa itse ;D )

Mä tässä alan tänään lomailemaan. Koko ensi viikko silkkaa lorvintaa (hekoheko, kuuden lapsen kanssako?) ja sitten mennään Tampereelle!!!!

Sisäinen rinsessa valloilleen...

Päästin sitten minäkin tuon pulppuavan ja rönsyilevän puoleni (mähän oikeasti olen tosi hillitty ja asiallinen) valloilleen valitessani uutta blogipohjaa...
Ihana, eikö? :D :D

Pari pientä pöytää...

Pienen sivupöydän värkkäsin tänään ruokasalin erkkeriin, saapi siihen vaikka noita kukkapurkkeja laitella...


Magnolia sai kanssa alleen pienen kukkapöydän...

Lomapäiviä odotellessa.... :D

Vieraita (tai sitten ihan tuttuja..)

Priitun ilonkiljahdukset eteisestä kaikuivat ruokasaliin asti. Liisa ja Pikku-Helmi ryntäsivät salin ovelle ja kukapa sieltä ovesta sisään tupsahtikaan: Gustav-setä, tyttöjen isän vanhempi veli. Gustav Brandt on kiireinen koulunjohtaja ja opiskelee itsekin paljon myös ulkomailla.

-Mitäs pikkuisia täällä vastassa onkaan, riemuitsee jälleennäkemistä myös Gustav.
-Tervetuloa kotiin, Gustav. Oliko matkasi antoisa? kyselee Anna Sofia.


-Kurkistetaanko sedän salkkuun olisiko siellä meille tuliaisia, sipittää Helmi...
-Priitu juoksee nyt jo hakemaan niitä virvokkeita...


-Terveisiä Helsingistä, rakas äitimuori. Oletteko voinneissa? Gustav tervehtii Selma-äitiään

Semmoista hälinää tänään Ruusuvuoressa....

Ilta-aurinkoko?

Vois vaikka olla...


Pääosassa tässä nyt kuitenkin ovat ruokasaliin valmistuneet verhot.



Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille :D

Ruusuvuoren Jättikello

Nno nih. Lupasin kaappikellon. Täsä tuloo. Jättikello.


Juttuhan on semmonen, että aika usein haen sitä paljon puhuttua inspiraattiota netin suurista syvyyksistä. Kun nyt sitten tuonne ruokasaliin olen vähän sellasta kustavilaista henkeä hakenut, kuukletin hakusanan "kustavilainen kaappikello". Tommosen kellon kuva tuli. Korkeutta huikeat 235cm...taitaneet sen ajan immeiset olla tolokuttoman pitkiä (vaikka olen kyllä luullut asian olevan niinpäin, että nykyajan homo sapiensit olis pitempiä kuin muinoin). Tein kellon kuitenkin suhteessa samoihin mittoihin kuin 1:1 esikuvansa on. On se jätti. Näkeepähän naapurikin paljonko aikarauta tikittää...


Ruokasalissa se kyllä näyttää vähän pöhköltä. Niinku olis tulva sen tuohon nurkkaan tuonut. Taidampas ottaa sahan ja pikkuisen typistää :D :D

Edelleen puskien juurella

Ihme viherpiiperryskärpänen on edelleen pöristellyt minirintamalla. Minkäköhän nimisiä nuo puskat nyt olikaan..ihmeköynnös, anopinkieli vai hammas?, jotain pikkukukkaa, kiinanruusu, amatsoninlilja (yrittää olla, kukat epäonnistui täysin) ja jonkinlainen palmu. Siinäpä niitä. Luulen että nyt siirryn kaappikello-osastolle, ihan on semmoinen olo :D