Je ne regrette rien..

Ekaksi ihan älyttömästi kiitos kaikille ihanista kommenteista (älyttömästi kiitos...tää on tätä mun puheenpartta...ei mitään järkeä :D)!! Kyllä on mukava huomata että muutkin tykkää eikä itte vaan taputtele itseään olkapäälle et "ootsä niin hyvä" :D :D Kiitos!!

Noh, tuo otsikkohan ei liity aiheeseen sitte mitenkään :D Otsikoita on vaan joskus niin onnetonta keksiä..Olenpahan kuitenkin joskus muinoin (no ei siitä yläasteesta niin kauhean kauan ole...ja tipahdin just tuolilta kun tuli heitettyä kuoliaaksinaurattajavitsi ilmaan, höh) opiskellut kaks vuotta ranskankieltä. Muuta en muista kuin että mitä kello on, kello on yhdeksän, en osaa puhua ranskaa ja minun nimeni on...Monelle minut tuntevalle henkilölle lienee yllätys että yksi lemppareistani on Edith Piaf. Ja siitä otsikko :D :D Kyseisen niminen Edithin biisi on hillittömän hyvä :D


Joutavien löpinöitten jälkeen päästäänkin sitten itse asiaan. Tuli sitten rääpäistyä kasaan kattokruunuhässäkkä tonne salin kattoon. Oikeesti se tulis kolmella kynttilällä, mutta joku (luetaan Auliina) rakensi ton talon silleen ettei ottanut huomioon tuota juttua...eikä niin ollen ole riittävästi piuhoja. Ihan jees se on noinkin :D



Talon nimetön ja alaston tuleva asukas nojailee näennäisen rennosti Armastuksen pipertelemään takkaan. Takkahan on hillittömän, tajuttoman kallista marmoria (balsaa), kunhan joku oppii maalaamaan sen sellaseksi :D

Mä taidankin tästä lähteä piinaamaan jotakuta toista näillä horinoillani, tätä ei näköjään saa loppumaan millään!!!

Ai niin, en vieläkään saanut otettua kunnon kuvaa tosta yhden huoneen seinästä. Mut ei siinä mitään ihmeellistä ole, kipsikoristeita ja semmosta. Peili keskellä ja toisella puolella feikkikaappi ja toisella hyllykkö. Joo joo...menen nyt :D